6.10.2011

Mustikkainen yllätyspyllätys



Lapsella on nimipäivä TÄNÄÄN.
Äiti on unohtanut asian, tietenkin.
Onneksi äidillä on yksi herkullinen resepti odottamassa ensitestausta.
Työkaveri on tätä kehunut maasta taivaaseen.

Resepti kuuluu näin:

RIIKAN MUSTIKKATORTTU

Pohja:
100g voita
3/4 dl sokeria
2 1/2 dl venhäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kuohukermaa

Päälle:
2dl kuohukermaa
3/4dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
150g ranskankermaa
2-3 dl mustikoita
hyytelösokeria

Voi ja sokeri vaahdotetaan. Jauhot sekoitetaan joukkoon leivinjauheen kanssa, lopuksi lisätään kerma.

Taikina painellaan leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan. Paistetaan uunissa keskitasolla, 200 astetta ja 20 min. Annetaan jäähtyä ja siirretään tarjoiluastialle.

Kerma vaahdotetaan paksuksi, mutta ei ihan kovaksi. Lisätään sokerit ja ranskankerma.

Kermaseos levitetään pohjan päälle ja pinnalle ripotellaan mustikat.

Hyytelösokerista valmistetaan kuorrutus joka levitetään mustikoitten päälle. Laitetaan jääkaappiin ainakin 2 tunniksi.

Hieno ohje! Mutta kuinkas tässä nyt sitten kävikään?

1. pohjassa käytin kerman sijaan maitoa
2. Kermaseoksessa käytin kerman sijaan floran vispautuvaa vanilija kastiketta. Sokerin korvasi fariinisokeri.
3. koko komeuden tein piirakkavuokaan, en mihinkään irtopohjaan

Homma näytti sujuvan mitä parhaiten. Onnistuin jopa kiilteen teossa jota en ole ikinä aikaisemmin edes yrittänyt. Tekele jääkaappiin ja äiti uppoutuu tunnin ajaksi kirjallisuuteen.
Lasten iltapalan aika koittaa. Torttu kaivetaan jääkaapista. Ensimmäinen veitsen isku keskelle kaunista piirasta ja äiti saa todeta jälleen kerran epäonnistuneensa. Pohja on sen verran kova, ettei sitä oikein saa leikattua piirakkavuuassa ilman väkivaltaa, entäs kun yrität nostaa palan lautaselle? Kermaseos luistelee pitkin kättä pöydälle. Lopulta päädytään lusikoimaan herkkua lautaselle.

Hyvää tämä kuitenkin on vaikka kiilteetkin katosivat matkalla sössön sekaan.

5 kommenttia:

milla kirjoitti...

Ei se näkö vaan se maku!!! rupes heti mieli tekee jotaki makeeta ja herkullista...

Anonyymi kirjoitti...

Miekii yritin ja yritin .. parastani pakersin .. pieleen meni ja kaapin pimeimpään nurkkaan pakeni .. eikä ees niitä äitipisteitä voi odottaa :(
"tekeleesi" ainakin tuntui maistuvan, viis siitä ulkonäöstä. Ihanan söpöjä nuo siun syyslehdet :)

Hanna kirjoitti...

:D kyllä maistui. Millon vaan opin sen faktan että minua ei ole tehty luomaan uusia reseptejä, miun kuuluu noudattaa orjallisesti annettuja ohjeita :). Kiitos, itse tykkään myös noista lehdistä.

Aarnilintu kirjoitti...

Mustikat on mun mielestä niin hyviä, että jos niitä jossain on, niin se ei kerta kaikkiaan voi olla pahaa:)Eiköhän se oo joko hyvä maku tai kommellukset tuon leikkauksen suhteen, jotka lapselle nimipäiväkakusta jä mieleen, joten positiivisia muistoja joka tapauksessa.

Hanna kirjoitti...

Aarnilintu juuri näinhän se menee!