30.11.2009

Pikkupeikko takkutukka

Näitähän piisaa. Tällä kertaa erä peikkovaippoja, sivuneppi sellaisia. :)

Kun rakkaus ei riitä



Jenny Lexhed on kirjoittanut kirjan, joka tempaisi minut mukaansa ensimmäisistä sanoista saakka. Kirja kertoo, mitä elämä voi olla erityislapsen kanssa ja kuinka lapsiperheen arki muotoutuu sen mukaan. Jotain jäin kaipaamaan tähän. Kirja eteni ehkä liian rivakkaan ja välillä taas pysähtyi mitä kummallisimpiin kohtiin. Silti, hieno kirja maallikoille autismista ja sen vaikutuksesta perheeseen. 8+

KIITOS!



Ensimmäistä kertää blogi"urani" aikana minulle on myönnetty tunnustus. Kiitos Merith!

Tunnuksen saajan täytyi kertoa 7 asiaa itsestään, joita muut eivät vielä tiedä. Se lienee melko hankalaa mutta yritetään!

1. Inhoan lankojen päättelyä, kankaan leikkaamista ja kaavojen piirtämistä
2. Minulla on ollut kaksi lävistystä, ei ole enää!
3. Tyttäreni 5v kertoi männä iltana "Äiti, olet joulukinkku"
4. Yhdessä varpaankynnessäni on vielä kesäistä kynsilakkaa.
5. Kärsin näemmä tänä syksynä kovasta väsymyksestä
6. Inhosin maastopyöräilyä niin kauan, kunnes mieheni onnistui huijata minut lajin pariin
7. Nukun aina kyljellään

16.11.2009

RinnaHaa

Kuten niin usein, olen taas istunut koneen äärellä ja ommellut vaippoja. Viimein on RinnaHaa sivuneppivaipat saatu muokattua ja kehiteltyä myyntikuntoon...



Ja näitähän voi ostaa minulta
http://rinna-haa.blogspot.com/

Tai täältä http://www.sadette.fi/

27.10.2009

Littlest Pet Shop

Ei minulla ole mitään hajua nykyajan trendeistä. Esikoinen on joskus puhunut petsopeista, joten viimein googlasin ja löysin aikas hauskan näköisiä pikku elukoita. Kotona pidetään sairastupaa yllä, joten ajattelin aikani kuluksi vähän treenailla kankaanpainantaa. Koska meiltä ei löydy yhtään "petsoppii" niin päädyin painamaan tytön paitaan moisen kuvan.

Ensiksi likka oli, että PLÄÄÄÄH, en haluu. Hän ois halunnut juhlapaitaan virtahevon tai sarvikuonon kuvan. Mutta kun kuva alkoi askel askeleelta muuttua jonkin näköiseksi, oli tyttö myyty.

Entäs äiti sitten? Ihmeen hyvin tämä onnistui. Tosin mustalla värillä löträsin hieman varomattomasti ja niinhän siinä kävi, että pikkuisen pandan silmäripset lövähtivät omituisen näköisiksi. Niitä jälkikäteen tussilla yritin parannella. Violetista väristä tuli myös liian haalea, olisin halunnut sen olevan kirkas, mutta ei minulta löytynyt sellaisia värejä millä olisin parempaan tulokseen päässyt, joten tähän oli tyytyminen...

Mitäpä minä muuta..

kuin vaippoja, vaippoja ja vielä vähän vaippoja......


14.10.2009

Romupussiin, eiku.... Lelupussiin kurkistaa, tillin-tallin-tömpsis!

Lasten lelut...
Ne ovat niitä huomaamattomia juttuja siellä lattian rajassa. Ne on niitä joiden päälle polkaiset aina silloin tällöin, vähintään kolmesti päivään. Ne on niitä, joita vahingossa potkaiset sillä kriittisellä hetkellä kun olet vauvan saanut unille. Ne on niitä, jotka eivät vaan ikinä löydä takaisin oikealle paikalle... vai voisivatko ne kuitenkin löytää paikkansa?

Mene ja tiedä. Meillä on näitten rojujen leviämisen ehkäisyksi käytetty konsteja jos jonkinlaisia. Meillä on viisi isoa muovilaatikollista leluja, joista vaan yksi kerrallaan on käytössä. Silti sitä tavaraa on joka paikassa! No nyt otetaan käyttöön roju... eiku... lelupussit. Yhdessä pussissa on yhdenlaisia leluja. Niitä lelupusseja olenkin sitten tänään ommellut...


Ihan perus puuvillaa, kuvat on verhokangas jämistä.. Nauhana tässä jotain kastejuhlien takaista satiininauhaa kolmen vuoden takaa, muissa työpaikalta saatua, jotain, en tiedä mitä.. :D


Pussi poikineen. Yksi sisältää junaradan, toinen duplot, kolmas legot, neljäs little people sarjaa ja viides muumitalon tavaroita.. Niin ja nämä siis niitä jotka tänään löytyi lattialta. Lattialla on vielä parin pussin verran tavaraa ja niissä neljässä muussa muovilaatikossa on roinaa hurumykket. Valitettavasti taitaa kankaat loppua kesken. Tuo ympyrä pussi on tehty keittiöverhon jämistä, on riittävän napakkaa kangasta läjälle junaradan osia.

4.10.2009

I'm in löööööööööv

uuteen ompelukoneeseeni nimittäin.
Viikon alussa ompeluhuoneeseeni ilmestyi tällainen kapistus


Suoraan enklannin uljailta mailta. Koneen saapuminen oli odotettua hitaampaa (tai sitten mitä olen vaan sellainen hoppuheikki), mutta siinä se nyt on. Ensimmäiset kuminauhat ja saumat olen jo ommellut enkä voi muuta kuin hurrata, AI-VAN MAH-TA-VA!!!! Ompelukoneella siis todellakin on väliä!!! Edellinen puurtajani jää täysin kakkoseksi tämän rinnalla.

Noh, jos hyvää niin kyllä myös pahaakin. Konehan on mekaaninen, mutta tai niin minä luulin.. tähän versioon on kuitenkin laitettu kaksi hienoutta... ensimmäinen on led valo, joka näyttää minkä ompeleen olen valinnut...... no ei näytä ei!!!! kerpele.. Toinen vika löytyy nappulasta jota painamalla neulan tulee nousta tai laskea, ei toimi ei... Jälkimmäinen ei ompeluun juurikaan vaikuta, ensimmäinen vika puolestaan hidastaa toimintaa reilusti. En vielä tiedä vaadinko takuuhuoltoa, se kun on sitten varmasti taas pitkä prosessi...


Koneen päällä on luukku, jonka alta löytyy paininjalat, kätevä ommeltaulukko josta voi luntata millä paininjalalla mitäkin ommelta tehdään, mikä tulee olla tikin pituus/leveys enimmillään/vähimmillän jne. Ompelulanka jää myös tänne alle piiloon jos niin haluaa.


Ja muut apuvälineet sijoitetaan perinteisesti tänne, tässäkin suuri plussa siitä, että tätä koteloa ei tarvitse irrottaa koneesta, riittää kun aukaisee luukun.

Koneen töpselin pää piti tietystikin muuttaa suomalaiseen versioon. Sen meillä hoiti asian osaava sukulaismies, kiitokset hänelle!

Eiku surrur... tää katselee itselleen jo uutta saumuria ;)

22.9.2009

virtahepo olohuoneessa... eiku paidassa.

Treenasin kankaanpainantaa useammalla värillä. Vanha paidan rutku sai rinnuksiinsa virtaheposen. Mutta mikä mäni pieleen?????? Kun kiinnitin kuvan silittämällä niin poloisen silimät muuttivat väriä.. Eli tuon valkoisen alta alkoi pilkottaa vaaleenpunaista.. No oppia ikä kaikki, tehdään seuraaval kerral hieman eritavoin...

17.9.2009

Lisäkuvia

Valitettavasti kamerasta ei löytynyt yhtään hyvää kuvaa näistä juhlahamosista käytössä.
Tässä kuitenkin muutama.

Tyylikkäästi verkkatakki päällä :). Olisi pitänyt testata mekkoa tytölle hieman aikaisemmin niin olisi voinut noita olkapään henkseleitä hiukan lyhentää. Nuorimmaiselle mekko ulottui nilkkoihin asti.

Vanhimman mekko ylti juuri ja juuri polven alapuolelle ja keskimmäiselle puoleen väliin säärtä. Vanhempien mekot istui suht hyvin yläosasta kun taas nuorimmaisen yläosa oli aivan liian iso. Ehkä sitä seuraavalla kerralla aloittaa tämän projektin pikkaisen aikaisemmin, niin ehtisi vielä tehdä viimeiset korjaukset ennen h-hetkeä.

10.9.2009

Kolmen suora

Tulevana lauantaina on pikkulikkojen tätin häät ja ylläri pylläri kaapissa ei ole sopivia juhlahamosia. Ei muuta kuin mamma kangaskauppaan ja sen jälkeen sakset ja koneet hurisemaan. Tässä lopputulos.

Kaava on monelle tutusta Juju-kirjasta. Kaava oli jotenkin outo, ja valitettavasti tajusin tämän vasta sen jälkeen kun olin a) leikannut jo kaikki kappaleet valmiiksi ja b) ommellut ensimmäisen hameen yläosan. Yläosat eivät alkuunkaan istuneet meidän tytöille. Jokaisen kohdalla yläosa oli aivan liian pieni, ja esikoisen mekonhelma olisi saanut olla paljon pidempi. Helmassa käytin myös metrin verran vähemmän kangasta ja sen kyllä huomaa, tajusin vasta kotona että olin ostanut 2,5m sijasta 1,5 metriä tavaraa, no mutta eipähän paina hamoset liikaa.

Yläosiin maalasin käsin perhoset. Ja koska noista yläosista tuli liian pienet, jouduin ompelemaan olkapäille jatkokappaleet, onneksi niistä tuli vallan mainiot, paitsi tässä oranssissa versiossa jossa laiskuus yllätti ;).

Nyt sitten jännitetään miten nämä tekeleet toimivat tositilanteessa. En edes muista milloin viimeksi olisin ommellut nappeja vaatteisiin!!! Joten täytynee ottaa muutama hakaneula varuilta häihin mukaan.

Tässäpä hieman lähempää kuvaa etumuksesta...

Ja vielä yksi kuva takaa. Taakse ompelin satiininauhaa syystä, että keskimmäisellä tämä mekko pussitti takaa kovasti (johtuisiko kenties siitä pienestä möhömahasta :)). Nauhalla saa sitten kurottua mekkoa hieman kasaan ja tällöin se istuu paljon paremmin.

Yritän viikonloppuna saada räpsittyä kuvia tositoimista, joten voi olla että palailen vielä asiaan.

18.8.2009

Siskolle kanssa!

Piti siskollekin ommella palloinen paita. Mutta kuinkas siinä kävikään?
- Äiti mieki halluun punasen, niiku siskollakin on! Emmie halluu tuota!


Juuh.. näin tällä kertaa.

Ensimmäistä kertaa käytin ommellessa kaksoisneulaa! Ja kylläpä se on kätevä! Ainoo vaan, että teki jonkin verran hyppytikkiä, missä lie vika ollut??? Huono langoitus? Liikaa vauhtia? Liian vähän vauhtia? Mene ja tiedä, mutta harjoitushan tekee mestarin ;).

17.8.2009

Tassuttelua


Tassukankaasta muutama taskuvaippa valmistui tänään. Toinen etunepeillä ja toinen sivunepeillä, molemmat testiversioita. Alkaa tuo neppipressin käyttökin pikkuhiljaa luonnistua ;)

Jännitystä elämään

Vaikka sitten kirjaa lukemalla!


Nää Stieg Larssonin kirjat ovat kyllä aivan mahtavia! Jännitystä ja juonenkäänteitä riittää alusta loppuun. Ainoa pitkä miinus tulee siitä, että viimeinen juonenkäänne tässä kirjassa oli suuri pettymys. Jos kirjassa tapahtuu jotain radikaalia, niin miksi ihmeessä se seuraavassa kappaleessa kuitenkin kumotaan? Toisaalta aiheutti kyllä minulle ylimääräistä sydämen tykytystä, murhetta ja helpotusta. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!

12.8.2009

Pehosia vatsassa?


Ei vaan vaipassa! Kaverille ompelin jälleen yhden koeversion sivuneppi vaipasta..

30.7.2009

Kesäinen herukka on punainen

Se on taas tovi vierähtänyt edellisestä bloggauksesta, syynä tutut ja turvalliset KIIRE ja KAAOS. Molemmat hallitsevat elämääni hyvin kokonaisvaltaisesti. Hävettää myöntää, mutten muistanut edes salasanaa blogiini.

Tänään on kuitenkin otettu itseä niskasta kiinni ja lopputuotoksena syntyi jotain punaista, tyttömäistä ja käyttökelpoista. Tein trikoosta 4,5 vuotiaalle tunika tyylisen paidan.

Milloin lie olen viimeksi trikoota ommellut???
- Siitä on pitkä aika.
Milloin olen ommellut trikoota onnistuneesti?
- En ikinä!

Mutta nyt päästiin jo lähelle siedettävää lopputulosta! Jee! Ja tässä se tekele on.

Ja malli on oma.

Ja onko parempaa kiitosta kuin tyytyväinen paidan omistaja?
- No eipä ole ei!

- Ei äiti oteta enää kuvia kun nää itikat pistelee mua tosi kovaa!

20.5.2009

Starat



Pitkästä aikaa minäkin kaivoin kangasvärit esille ja tuunasin kaksi paitaa hieman katu-uskottavimmiksi. Tuli aikas kivat vaikka itse niitä kehunkin. Lisäksi on tullut hurauteltua Sadette -vaippoja toinen toisensa perään. Kuvaan pääsi vaippa jossa ruskea br-pul, sisuksena turkoosi coolmax.

10.5.2009

Riviin järjesty!



Äitienpäivä, eikä mitään lahjaa omalle mammalle. Mitä siinä hädässä keksii? Tämä pyöri aikansa tuolla "ompelukammarissaan" ja sai ajatuksen, puikkopussi! Ikinä en tällaista ole tehnyt, mitään hajua ei minulla ollut että millaisia puikkoja äitini käyttää ja kuinka paljon niitä on jne. Päädyin tekemään pussin sukkapuikoille. Ehkä aavistuksen liian korkea tästä tuli, nauhatkaan eivät mieltäni sykähdytä, mutta välttänevät. Kangas on verhojen jämäpala, sisäkangas jotain vanhaa ja kierrätettyä..

29.4.2009

Kerta kiellon päälle


Niinhän se on, ei kahta ilman kolmatta. Nyt on jokaiselle likalle omansa :). Tän veluurin ompelu oli kyllä yhtä tuskaa, mutta toisaalta tämä myös antaa virheet helpommin anteeksi (lue, ne ei näy päällepäin niin räikeästi).

Kohti vappua



Tytöillä on huomenna naamiaiset. Sain viimein valmiiksi toisen kruunun (jonka lopullinen sijoituspaikka lienee sisko-likan nurkissa, lapset vaan huomenna testaavat sen, jookos kookos?) sekä kaksi valtikkaa. Ensimmäistä kertaa tuollaisia valtikoita väsäsin, ehkäpä kolmannella yrittämällä saisin juuri mieleiseni aikaiseksi, kun tuo purkaminen ei vaan ole minun juttu!

23.4.2009

Pupujussikat, pupujussikat

Ne lystikkäitä on! Aikanikuluksi tänään tällaisen näpersin.. ja ei, en edes yrittänyt tehdä hyvää ja täydellistä jälkeä, tahdoin vain näpertää ja testata ideaa...

Ruumiita



Kuin kuuta nousevaa olen odottanut että saan aukaista tämän kirjan.. Viimein tuo hetki koitti ja elämys oli pienimuotoinen pettymys. Pliisua, aivan liian pliisua. Se entinen jännitys ja hohto on tyystin tipotiessään. No jospas se uusin versio olisi parempi, toivoo hän. 7+.

11.4.2009

Kuninkaallista

Pitkääkin pidempänä perjantaina syntyi vastustuksena kaikkia muovisia lelutiaroita ja -kruunuja vastaan seuraavanlainen kestävä, pestävä tuote.



Kankaat kierrätysmatskua. Kruunun kokoa voi hyvin säätää tarrakiinnityksensä ansiosta. Mahtuu hyvin päähän 1,5 vuotiaalle kuin myös äidille.



Kerrankin olen tyytyväinen lopputulokseen, tosin muokattavaa tässäkin on.

9.4.2009

Aurinkoista pääsiäistä!



Syökee mämmii ja munnoo, tasapuolisesti :).

8.4.2009

Pitkästä aikaa

Hiljaista on tässä blogissa ollut, unohlaan se ei ole vaipunut, kiire vain tuppaa olemaan. Viimeaikoina ei ole juuri käsitöitä ehtinyt tekemään, ja ne mitä olen tehnyt on jo täällä nähty, eli vaippoja vaippoja, alkaa koko vaipat jo tursuta korvista. Uusia ideoita sen sijaan löytyy, jotta niitä aletaan toteuttamaan heti kun vain saa aikaiseksi.

Viimeaikoina on kuitenkin tullut luettua kohtuullisesti, kun ei enää tarvitse väkipakolla koulukirjoja lukea, voi keskittyä johonki paljon parempaan.



Juha Vuorisen uusin ei tyylillään enää jaksa hetkauttaa, sitä samaa, alkuun se ei enää edes naurata. Mutta kun jatkaa lukemista, alkaa ne hymykuopatkin naamatauluun piirtyä, pakkohan tälle on nauraa. Jotain uutta kuitenkin toivoisin seuraavaan kirjaan.

Jacobsin Pieni lankakauppa menee osastoon: naisten hömppää. Luettavaa tekstiä, ehkä hieman yllättäviäkin juonen käänteitä, ei sitä perinteistä häpiendingiä mistä roppakaupalla lisä pisteitä. Suosittelen :).

26.1.2009

Nauruherkkyys testissä



Tämä jos mikä on parasta mahdollista nauruterapiaa ja viihdettä. Napsusormi napsutteli verkkokaupasta Coupling dvd-boxin, täydellinen ostos! Naurattaa, naurattaa ja vielä vähän naurattaa. Jos paljon hyvää, niin myös vähän huonoakin, yritä siinä nukkua kun olkkarissa joku naureskelee tätä katsoessaan.

10+++++

Hiljast on...

...Kiitos kaiken kiireen :). Mutta on sitä kuitenki jotain tehtykin, kuten.....



Kasa vaippoja. Ja suunnitelmathan on suuret, aika vaan tuppaa loppumaan kesken. Jospas se helpottaisi kevään mittaan kun opinnot lähestyvät loppuaan.