Kuu lähenee loppuaan ja kevät jo kovasti kolistelee ovien takana. Jonkinsortin nuutumista on tällä suunnalla ollu havaittavissa, joten kovinkaan kummoisia ei ole tullut tehtyä eikä siis blogiakaan päiviteltyä.
Eilen kuitenkin alkoi ompelukoneet vetää minua puoleensa ja hurauttelin miehelleni kännykkäpussin, kun yksi tuli valmiiksi oli jo seuraava paininjalan alla ja sen jälkeen kolmas ja tänään homma jatkui... Kankaana näissä Pul ja pussin suulla tarranauhaa, näissä pusseissa ei kännykkä joudu hikoilulle alttiiksi taskussa pyöriessä lenkkipoluilla, säästää siis mukavasti puhelinta.
Luku-urakan alla oli kotvasen aikaa sitten Marko Kilven Kadotetut.
Kirjan alku junnasi paikallaan ja tuntui muutenkin raskaalta luettavalta. Vähä vähältä vauhtia tuli lisää ja juonenkäänteitä oli kirjassa riittävästi, ei todellakaan mitenkään ennalta-arvattavaa, mitä inhoan syvästi. Arvosanaksi 7 1/2.
Elokuvia on koneessa pyörinyt kiitettävästi, suurena miinuksena vain se, että minulla on edelleen tapana nukahtaa kesken näytöksen. Prinsessa kuvan sain kuitenkin katsottua alusta loppuun.
Mitäs tästä voisi sanoa... ei mitenkään erityinen juoni, mutta sitä perus suomalaista maailmankuvaa josta minä tykkään. Elokuvan loppu oli pienoinen pettymys, mutta muutoin ihan kelpo katseltava, 8+.