24.7.2010

Ulkolyhtyjä

Töissä tulee melkoisesti jätettä lasten korvikepurkeista. Otin kotiin muutaman testaillakseni millaisia lyhtypurkkeja niistä saisi. Ensin poistin purkeista etiketit, mikä onnistuu helposti kun ovat vai yhdeltä laidalta purkeissa kiinni. Sitten vasara toiseen kouraan ja toiseen naula, peltipurkki jalkojen väliin ja pauketta kehiin.


Purkin sisään laitoin halon, ettei purkki ihan lyttääntyisi reikiä tehdessä. Vähän ne tuppasi kasaan menemään, mutta oikenivat kyllä kun halkoa purkin sisällä vähän pyöritteli.


Purkit pääsivät terassin rappusille loistamaan.


Sisällä ihan tavallinen pöytäkynttilä, niitä kun ei koskaan tule sisällä polteltua.

22.7.2010

Kirjakatsaus

Ihan vaan oman muistini virkistykseksi ajattelin listata kirjat joita on tullut kesän aikana luettua.

Stephen King: Talismaani
Torey Hayden: Sähkökissa
Torey Hayden: Toisten lapset
Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset
Janne Viljamaa: Mitä minä teen tämän lapsen kanssa

21.7.2010

Neuvolakortteihin kansia

Tämä jos mikä on iiiiiiiii-hanaa. Ommella neuvolakortteihin kansia! Nopeasti söpöä ja ihanaa! Lapset ovat aivan ihastuksissaan näihin. Nämä kyllä menevät RinnaHaan blogiin myyntiin. Esikoinen tosin asiasta kuultuaan totesi "Jos äiti kukaan ei niitä siulta osta, niin mie ostan!" :D


Tämä kangas on pelastettu Eurokankaan palalaarista joskus aika päivää sitten. Kansissa on neppi, jolla sen saa kiinni ettei kortit tipu.


Näihin kansiin painoin käsin leppiksen ja kukan. Tytöt ihastuivat näihin heti.

10.7.2010

Fillarointia



Tuossa sivussa esittelen itseni, kolmen likan äidiksi, joka touhuaa sen minkä ehtii, ei verissä päin, mutta melekein. Tässä on toinen rakas harrastukseni, jossa niitä kolhuja sattuu enemmän mitä ompelukoneen äärellä, maastopyöräily, joskus sitä harrastetaan myös verissäpäin, tai ainakin kintut mustelmilla. Kauden tähtäin oli Tahkolla, 60km. En voittanut palkintoa, mutta voitin itseni, HYVÄ MIE! Hymyillä jaksoin koko pitkän matkan.

Yksi ja kaksi ja kolme pientä hamosta

Viimeinkin vapaata töistä ja lapsista ja miehestä. Laatuaikaa ompelukoneen ja kankaiden parissa. Mitä siitä seuraa? Kauhea ompeluhuuma. Koska tytöt tykkäävät pitää hamosia, niin niitä oli sitten tehtävä.

Ensimmäistä kertaa tein resorivyötärön. Onnistui tosi hyvin, vaikken voinutkaan sovitella näitä likoille kesken ompelun. Tavanomaiseen tapaan, miula ei ollu mitään kaavoja, eikä mitään hajua siitä miten paljon kangasta tarvitaan, mutta näppituntuma osui kerrankin niin hyvin oikeaan ettei tosikaan.





Tämä syntyi ensimmäisenä, kuopuksen pupuhame. Ja tätähän ollaankin nyt sitten pidetty aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla, yöllä, aamulla, päivällä...... ymmärtänette kuvion. Pesuun tämän saan varmasti vasta sitten kun vaihtohame on ommeltu ;)



Esikoiselle valmistui sammakko hame. Tämän värin kuvaaminen olikin niin haasteellista, etten siinä onnistunut. Sammakolle on siis käsin kirjailtu suu ja silmät, eivät vaan oikein näy tässä kuvassa. Esikoinen tykkäsi tästä kovasti, siinä on kuulma kesän värit.



Keskimmäiselle hame pinkistä kankaasta, tottakai. Muuta kun hän ei päällensä pue. Tämä tyttö valittaa aina jos vyötärö vähänkin kiristää, nyt ei ole valitusta kuulunut, joten onnistuin!



Tätä tyttöä kun pyytää hymyilemään kameralle, hän nostaa nenänpäänsä kohti kattoa ja kohottaa aavistuksen verran toista suupieltä, HASSU :)

Tytöillä on pituuseroa melkoisesti, mutta vyötärön mitta taitaa kaikilla olla sama, koska jokaiselle laitoin resoria prikulleen saman verran :D.