27.10.2009

Littlest Pet Shop

Ei minulla ole mitään hajua nykyajan trendeistä. Esikoinen on joskus puhunut petsopeista, joten viimein googlasin ja löysin aikas hauskan näköisiä pikku elukoita. Kotona pidetään sairastupaa yllä, joten ajattelin aikani kuluksi vähän treenailla kankaanpainantaa. Koska meiltä ei löydy yhtään "petsoppii" niin päädyin painamaan tytön paitaan moisen kuvan.

Ensiksi likka oli, että PLÄÄÄÄH, en haluu. Hän ois halunnut juhlapaitaan virtahevon tai sarvikuonon kuvan. Mutta kun kuva alkoi askel askeleelta muuttua jonkin näköiseksi, oli tyttö myyty.

Entäs äiti sitten? Ihmeen hyvin tämä onnistui. Tosin mustalla värillä löträsin hieman varomattomasti ja niinhän siinä kävi, että pikkuisen pandan silmäripset lövähtivät omituisen näköisiksi. Niitä jälkikäteen tussilla yritin parannella. Violetista väristä tuli myös liian haalea, olisin halunnut sen olevan kirkas, mutta ei minulta löytynyt sellaisia värejä millä olisin parempaan tulokseen päässyt, joten tähän oli tyytyminen...

Mitäpä minä muuta..

kuin vaippoja, vaippoja ja vielä vähän vaippoja......


14.10.2009

Romupussiin, eiku.... Lelupussiin kurkistaa, tillin-tallin-tömpsis!

Lasten lelut...
Ne ovat niitä huomaamattomia juttuja siellä lattian rajassa. Ne on niitä joiden päälle polkaiset aina silloin tällöin, vähintään kolmesti päivään. Ne on niitä, joita vahingossa potkaiset sillä kriittisellä hetkellä kun olet vauvan saanut unille. Ne on niitä, jotka eivät vaan ikinä löydä takaisin oikealle paikalle... vai voisivatko ne kuitenkin löytää paikkansa?

Mene ja tiedä. Meillä on näitten rojujen leviämisen ehkäisyksi käytetty konsteja jos jonkinlaisia. Meillä on viisi isoa muovilaatikollista leluja, joista vaan yksi kerrallaan on käytössä. Silti sitä tavaraa on joka paikassa! No nyt otetaan käyttöön roju... eiku... lelupussit. Yhdessä pussissa on yhdenlaisia leluja. Niitä lelupusseja olenkin sitten tänään ommellut...


Ihan perus puuvillaa, kuvat on verhokangas jämistä.. Nauhana tässä jotain kastejuhlien takaista satiininauhaa kolmen vuoden takaa, muissa työpaikalta saatua, jotain, en tiedä mitä.. :D


Pussi poikineen. Yksi sisältää junaradan, toinen duplot, kolmas legot, neljäs little people sarjaa ja viides muumitalon tavaroita.. Niin ja nämä siis niitä jotka tänään löytyi lattialta. Lattialla on vielä parin pussin verran tavaraa ja niissä neljässä muussa muovilaatikossa on roinaa hurumykket. Valitettavasti taitaa kankaat loppua kesken. Tuo ympyrä pussi on tehty keittiöverhon jämistä, on riittävän napakkaa kangasta läjälle junaradan osia.

4.10.2009

I'm in löööööööööv

uuteen ompelukoneeseeni nimittäin.
Viikon alussa ompeluhuoneeseeni ilmestyi tällainen kapistus


Suoraan enklannin uljailta mailta. Koneen saapuminen oli odotettua hitaampaa (tai sitten mitä olen vaan sellainen hoppuheikki), mutta siinä se nyt on. Ensimmäiset kuminauhat ja saumat olen jo ommellut enkä voi muuta kuin hurrata, AI-VAN MAH-TA-VA!!!! Ompelukoneella siis todellakin on väliä!!! Edellinen puurtajani jää täysin kakkoseksi tämän rinnalla.

Noh, jos hyvää niin kyllä myös pahaakin. Konehan on mekaaninen, mutta tai niin minä luulin.. tähän versioon on kuitenkin laitettu kaksi hienoutta... ensimmäinen on led valo, joka näyttää minkä ompeleen olen valinnut...... no ei näytä ei!!!! kerpele.. Toinen vika löytyy nappulasta jota painamalla neulan tulee nousta tai laskea, ei toimi ei... Jälkimmäinen ei ompeluun juurikaan vaikuta, ensimmäinen vika puolestaan hidastaa toimintaa reilusti. En vielä tiedä vaadinko takuuhuoltoa, se kun on sitten varmasti taas pitkä prosessi...


Koneen päällä on luukku, jonka alta löytyy paininjalat, kätevä ommeltaulukko josta voi luntata millä paininjalalla mitäkin ommelta tehdään, mikä tulee olla tikin pituus/leveys enimmillään/vähimmillän jne. Ompelulanka jää myös tänne alle piiloon jos niin haluaa.


Ja muut apuvälineet sijoitetaan perinteisesti tänne, tässäkin suuri plussa siitä, että tätä koteloa ei tarvitse irrottaa koneesta, riittää kun aukaisee luukun.

Koneen töpselin pää piti tietystikin muuttaa suomalaiseen versioon. Sen meillä hoiti asian osaava sukulaismies, kiitokset hänelle!

Eiku surrur... tää katselee itselleen jo uutta saumuria ;)