29.4.2009

Kerta kiellon päälle


Niinhän se on, ei kahta ilman kolmatta. Nyt on jokaiselle likalle omansa :). Tän veluurin ompelu oli kyllä yhtä tuskaa, mutta toisaalta tämä myös antaa virheet helpommin anteeksi (lue, ne ei näy päällepäin niin räikeästi).

Kohti vappua



Tytöillä on huomenna naamiaiset. Sain viimein valmiiksi toisen kruunun (jonka lopullinen sijoituspaikka lienee sisko-likan nurkissa, lapset vaan huomenna testaavat sen, jookos kookos?) sekä kaksi valtikkaa. Ensimmäistä kertaa tuollaisia valtikoita väsäsin, ehkäpä kolmannella yrittämällä saisin juuri mieleiseni aikaiseksi, kun tuo purkaminen ei vaan ole minun juttu!

23.4.2009

Pupujussikat, pupujussikat

Ne lystikkäitä on! Aikanikuluksi tänään tällaisen näpersin.. ja ei, en edes yrittänyt tehdä hyvää ja täydellistä jälkeä, tahdoin vain näpertää ja testata ideaa...

Ruumiita



Kuin kuuta nousevaa olen odottanut että saan aukaista tämän kirjan.. Viimein tuo hetki koitti ja elämys oli pienimuotoinen pettymys. Pliisua, aivan liian pliisua. Se entinen jännitys ja hohto on tyystin tipotiessään. No jospas se uusin versio olisi parempi, toivoo hän. 7+.

11.4.2009

Kuninkaallista

Pitkääkin pidempänä perjantaina syntyi vastustuksena kaikkia muovisia lelutiaroita ja -kruunuja vastaan seuraavanlainen kestävä, pestävä tuote.



Kankaat kierrätysmatskua. Kruunun kokoa voi hyvin säätää tarrakiinnityksensä ansiosta. Mahtuu hyvin päähän 1,5 vuotiaalle kuin myös äidille.



Kerrankin olen tyytyväinen lopputulokseen, tosin muokattavaa tässäkin on.

9.4.2009

Aurinkoista pääsiäistä!



Syökee mämmii ja munnoo, tasapuolisesti :).

8.4.2009

Pitkästä aikaa

Hiljaista on tässä blogissa ollut, unohlaan se ei ole vaipunut, kiire vain tuppaa olemaan. Viimeaikoina ei ole juuri käsitöitä ehtinyt tekemään, ja ne mitä olen tehnyt on jo täällä nähty, eli vaippoja vaippoja, alkaa koko vaipat jo tursuta korvista. Uusia ideoita sen sijaan löytyy, jotta niitä aletaan toteuttamaan heti kun vain saa aikaiseksi.

Viimeaikoina on kuitenkin tullut luettua kohtuullisesti, kun ei enää tarvitse väkipakolla koulukirjoja lukea, voi keskittyä johonki paljon parempaan.



Juha Vuorisen uusin ei tyylillään enää jaksa hetkauttaa, sitä samaa, alkuun se ei enää edes naurata. Mutta kun jatkaa lukemista, alkaa ne hymykuopatkin naamatauluun piirtyä, pakkohan tälle on nauraa. Jotain uutta kuitenkin toivoisin seuraavaan kirjaan.

Jacobsin Pieni lankakauppa menee osastoon: naisten hömppää. Luettavaa tekstiä, ehkä hieman yllättäviäkin juonen käänteitä, ei sitä perinteistä häpiendingiä mistä roppakaupalla lisä pisteitä. Suosittelen :).