Päätin aikanikuluksi kokeilla kuinka risut taipuvat minun käsissäni. Valitettavasti tarjolla oli pääsääntöisesti kuivia, talvenyli pihamaalla lojuneita karahkoja, mutta löysin myös muutaman varren, jotka eivät heti kättelyssä rapsahtaneet poikki.
Ja kuten kuva kertoo, ei ehkä ole ihan minun juttuni, mutta hauskaa ainakin oli.
Vuoleskelin aikani kuluksi muutaman sydämenkin ja siinä sivussa myös silpaisin peukalonkynteni lihoineen päivineen. Joten tällä hetkellä vasenta peukkua koristaa kääreet ja minä unohdan risut ja jätän puukot rauhaan.
Tänä aamuna oli risutyöni viereen ilmestynyt tällainen risutyö.... ruukussa sammalta ja joku karahka, hmmmmm.... kukahan on ollut asialla? Jätin taiteellisen luomuksen omani viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti