Kolmen suora

Tulevana lauantaina on pikkulikkojen tätin häät ja ylläri pylläri kaapissa ei ole sopivia juhlahamosia. Ei muuta kuin mamma kangaskauppaan ja sen jälkeen sakset ja koneet hurisemaan. Tässä lopputulos.

Kaava on monelle tutusta Juju-kirjasta. Kaava oli jotenkin outo, ja valitettavasti tajusin tämän vasta sen jälkeen kun olin a) leikannut jo kaikki kappaleet valmiiksi ja b) ommellut ensimmäisen hameen yläosan. Yläosat eivät alkuunkaan istuneet meidän tytöille. Jokaisen kohdalla yläosa oli aivan liian pieni, ja esikoisen mekonhelma olisi saanut olla paljon pidempi. Helmassa käytin myös metrin verran vähemmän kangasta ja sen kyllä huomaa, tajusin vasta kotona että olin ostanut 2,5m sijasta 1,5 metriä tavaraa, no mutta eipähän paina hamoset liikaa.

Yläosiin maalasin käsin perhoset. Ja koska noista yläosista tuli liian pienet, jouduin ompelemaan olkapäille jatkokappaleet, onneksi niistä tuli vallan mainiot, paitsi tässä oranssissa versiossa jossa laiskuus yllätti ;).

Nyt sitten jännitetään miten nämä tekeleet toimivat tositilanteessa. En edes muista milloin viimeksi olisin ommellut nappeja vaatteisiin!!! Joten täytynee ottaa muutama hakaneula varuilta häihin mukaan.

Tässäpä hieman lähempää kuvaa etumuksesta...

Ja vielä yksi kuva takaa. Taakse ompelin satiininauhaa syystä, että keskimmäisellä tämä mekko pussitti takaa kovasti (johtuisiko kenties siitä pienestä möhömahasta :)). Nauhalla saa sitten kurottua mekkoa hieman kasaan ja tällöin se istuu paljon paremmin.

Yritän viikonloppuna saada räpsittyä kuvia tositoimista, joten voi olla että palailen vielä asiaan.