Jokunen aika sitten luin Marko Kilven esikoisteoksen, joka ei minua saanut ihan vakuuttuneeksi poliisinakin tunnetun miehen kirjoitustaidoista. Nyt kirjastossa iskin silmäni miehen uusimpaan teokseen Elävien kirjoihin. Hieman epäröiden kirjaan tartuin ja lainauspisteelle kuljetin, mutta nyt olen tyytyväinen että näin tein.
Aiheena kirjassa olivat huumeet, bisnes niiden ympärillä ja kuinka vaikea niistä kuvioista on irtaantua. Vaikka tarina oli fiktiivinen, voisin hyvin kuvitella jonkun todellakin elävän samanlaista arkea tänä maanantaisenakin päivänä.
Kilpi on kehittynyt kirjoittajana. Ei enää turhan pitkiä ja tarkkoja kuvauksia juonen kannalta epäolennaisista asiosta (toki niitäkin oli, mutta ei lähellekään siinä määrin kuin edellisessä teoksessa), tarina oli yhtenäinen, juonen käänteitä oli vähemmän ja ne eivät iskeneet niin kovasti näpeille mitä ensimmäisessä kirjassa, eli lisäsivät kummasti tarinan uskottavuutta.
Sen enempiä kirjasta paljastamatta, arvosanaksi napsahtaa 9 ja puolikas tähän päälle ihan vain jo siksi, että kirjailija on tehnyt suuren harppauksen parempaan lyhyessä ajassa. Suosittelen lukemaan!
