Mustikkamaasta mekoksi

Viime viikonloppuna vietettiin netissä kankaiden yötä ja tottahan toki meikäläinen oli menossa mukana. Olin jo tovin katsellut Viljamin Puodin kankaita ja himoinnut niitä omiin ompeluksiini. Siellähän sitä sitten tuli Mustikkamaasta tarjous ja napsahdus kävi. Kankaat tulivat todella nopsaan postilootaan ja tänään ehdin ompelemaan.

Miule oli heti kankaan nähtyäni selviö, et mitä aijon ommella. Hieman osviittaa otin jostain vanhasta paidasta, mittanauhalla muutama mitta lapsesta ja sitten mentiin vain silmämääräisesti etiäpäin. Lopputulos on mielestäni HIENO. 

Takaa istuvuus on täydellinen.

Etuosa rypyttyy ehkä hieman liikaa minun makuuni. Ja tuo yläosa olisi saanut olla tälle tytölle muutaman sentin pidempi, mutta ei haittaa. Tästä tuli I-HA-NA.

Huhuu!

Kummityttö oli pikkulintujen mukaan kaipaillut itselleen pöllö paitaa. Mitäpä ei täti tytön vuoksi tekisi? Raitaista joustofroteeta oli kaapissa sopiva pala ja aplikointiin löytyi matskua enemmän kuin riittävästi. SurrrrrrRRRurrr, sanoi ompelukone ja pian oli pakettiin lisätty jotain pehmoista.

Kaava ottobrestä omaan tyypilliseen tapaani muokkaillen. Ihmeen hyvä tuli ilman mitään sovitteluja jne. Taisi tämä myös kummitytölle hyvin kelvata. Ei muuta kuin Huhuuuu!

Pätkäpöksyt ja hemputi hei

Itäisessä Suomessa alkaa jo olla himpusti kesäfiilistä päällä. Siitäpä intoutuneena ompelin tytöille vähän kesävermettä. Kankaatkin kun löytyivät kivasti omasta kaapista (ja siis miulahan ois ihan hirvee tuska saada ne ommeltua pois, että saisin ostaa hyvällä mielellä kaikkee uutta ja ihanaa) niin eipä mitään tekosyitäkään löytynyt lykätä tätä projektia.

Ihan ekaksi ompelin nuorimmaiselle ja vanhimmalle kesäpökät. Nää on sellaiset polven alle ulottuvat. Kaavan muokkasin melko ronskilla kädellä jostain vanhasta Ottobrestä. Esikoisen pökiin lisäsin vain vähän pituutta, en yhtään leveyttä. Kuopukselle nää on semmoset väljät ja esikoiselle melko timmit. Molemmat tykkäsivät omistansa.

Keskimmäiselle ei pätkäpöksyt kelvanneet, joten hänelle hurautin helpon hameen. Pöksyjen ja tämän hamoisen materiaalina on joustofroteeta sekä napakkaa resoria.

Kummitytöllä on synttärit tiedossa, niin intouduin hänellekin hamosta ompelemaan. Tässä nyt vaan kävi niin, ettei minulla ole mitään havaintoa, että mahtuuko näistä kumpikaan kyseiselle lapselle, vaiko ovatko nämä kokoa "vauva". Niin on päässyt unohtumaan, et minkä kokoinen pylly on kolmevuotiaalla ja miten pitkä on matka vyötäröltä reidelle jne. Mutta viedään sovitettavaksi jos vaikka vahingossa toinen näistä olisikin sopiva. Tuo kukikas on tehty pöytäliinan jämistä, siitä tuli oikeasti aikas ihana, vähän vaan harmittaa et menin sen muutamassa kohdassa kämmimään, mut sou not. 

Mut kukapas tietää mistä on tuo turkoosi hamonen tehty?

VappuKassi

Toiset valmistelee vappuherkkuja ja ihastelee vanhoja autoja kulkueessa, mie pyöräytin itselleni käs'veskan tulevalle kesäkaudelle. 

Pitkään pyöri laatikoissa yhdet kassinkahvat ja sieltä se ajatus sitten lähti.

Ei kaavaa, ei ohjetta, vain minä, sakset ja ompelukone.

Saumatonta yhteistyötä ja lopputulos:

 Erittäin hyvä, ellei täydellinen.

Kassin suun saa kiinni magneettilukolla. Tän kiinnittämisessä taisin tehdä pienoisen mokan, en nimittäin laittanut sinne mitään tukimateriaalia, joten katsotaan kuinka kauan kestävät menossa mukana.

Ei muuta kuin WappuIloa jokaiseen kotiin!

Viimein!

Pitkästä aikaa jälleen. 

Vähän nämä päivittelyt viruvat ja lojuvat inspiraatiota odotellen. Miula on ollu säilössä kaapin perukoilla farkkumekko, josta on vetoketju mennyt rikki. Selkeä ajatus mekon tulevaisuudesta leijaili mielessäni pitkään, mutta toteutus vain jäi tekemättä. Kesällä aloitin viimein projektin, mutta innostus hyytyi lopulta ihanan kamalaan nepittämiseen, kunnes viikko sitten rohkaistuin tarttumaan pressin varteen. 

Lopputulos on tässä. 

Uskomatonta, että meikä on ennen esikoista mahtunut tuohon yläosaan :S.

 Alaosa on mummolta saatu vanha pöytäliina.

 Yläosaa on tosiaan kavennettu vain tuon nepityksen verran alkuperäisestä, nykyään saisin tuohon menemään ehkä molemmat sääreni :D.

Tärkeiden juttujen säilytys ompelupisteellä tapahtuu pyykkipokien ja naruvirityksen avulla.

Sinne on lehahtanut myös virkattu, ommeltu, huovutettu pöllönen.

Ei pöllömpää

Esikoiselle tein pitkähihaisen paidan. Kaava sama, mitä pari postausta sitten olleessa Farmi paidassa. Jälleen oli ongelmia kaula-aukon kanssa, mut kyllä se sieltä vielä tulee, se täydellinen aukko :)

 Mutta "yllätys yllätys" tää paita ei sitten lapselle kelvannutkaan. Tuo nappi on kuulma ruma ja kamala ja kaikkee. Ei tämmöstä voi pitää. Sanoin sit et annetaan tää keskimmäiselle likalle ja siitähän se esikoisen suu vasta mutruun menikin... Sanoin sit et voin ottaa napin pois, mutta sit se on siinä. Tämä päätös hälle kelpasi, mut katotaan sitten kun oon tuon napin ottanu pois, toivottavasti ei siitä jää reikää.

 

 Tässä sitten esikoisen ompelutyönäyte :) se on käsinukke.

Farmi

 

Lapsi on jo kauan toivonut itselleen paitaa ihanan pinkistä kankaasta. Viimein sitten aloin toimeen. Kaavan löysin jostain vanhasta Ottobrestä ja eiku leikkelemään. Eka ongelma tuli siinä, ettei kangas riittänyt pitkiin hihoihin, joten eikun kyselyä lapselle: kelpaako lyhkäset hihat? Kelpashan ne.

Paidan kokoaminen oli nopsaa, kunnes tuli tuon pääntien viimeistely. Tähän nää miun vaatteet on aina tyssänneet. Ommella surautin vain nopsaan ja sit muistin et miten se ois ehkä kannattanu sittenki tehdä. Ei voi mitään, ruma kaula-aukko ja lapsen mukaan vielä melko joustamaton sellainen, mutta päälle se saatiin! HUH!

Loppupelissä näyttää istuvan kuitenki ihan mallikkaasti, eikä kaula-aukko lurpsota kuten vähän pelkäsin.

Okei, myönnän vielä yhden jutun..... en esipessyt kangasta...oops...

Pitkästä aikaa

Heippa kaikki!!!

Pitkästä aikaa sain itseni ottamaan kuvia tekemistäni jutuista ja bloggaamaan. Tehnyt olen vähän yhtä ja toista, mutten vaan ole saanut aikaiseksi niitä tänne tuoda, mutta nyt, uudella innolla!

Syksyllä tein omille ja siskon lapsille kasan pipoja, tässä niistä kaksi.

 Nämä matkasivat siskon lapsille. Toisessa päällä trikoo ja sisällä microfleece, toinen puolestaan on murun neulosta ja sisällä kanssa fleece. En muuten edes tiennyt että tuo kangas oli murua, pikkulinnut vain näin tiesivät laulaa :)

 Viimeaikoina olen innostunut heijastimista. On tullut tehtyä totaalisia kammotuksia, mutta myös onnistuneita yksilöitä on syntynyt. Tämä tähti löysi paikkansa kulahtaneesta ja rakkaasta marimekon laukustani.

 Tämä pitsiunelma puolestaan ei ole vielä paikkaansa löytänyt.

Joulukukan ostin jälleen paikalliselta yrittäjältä. Viimevuonna onnistuin kasvattamaan aivan mahtavat kukat kun toimin juuri niin kuin EI olisi pitänyt. Vielä en ole tämän vuoden taktiikkaa laatinut, jotta kastelenko, sumutanko vaiko pidänkö kasvin vain kuivana. Hih. Amaryllis on alkuperäisessä muoviruukussaan, ympärille kietaisin tuollaista valkoista "harsoa", lasikulho ja punaiset koristerakeet olen perinyt siskoltani ja ovat tässä tarkoituksessa jo toista vuotta käytössä.

Näiden lisäksi on syntynyt paljon muutakin, mutta ne ovat niitä pukin juttuja ;) ja niistä sitten myöhemmin.

Kesän ekat ja vikat ompelukset :)

Niin tuli ja meni kesä ja loma. Olin suunnitellut, että lomalla ompelen kangasvarastoni pienemmäksi, no joo, tänään viimein istuin koneen ääreen ja loman viimeinen päivä onkin jo huomenna.

Tämän hameen ompelin esikoiselle minun vanhasta farkkumekosta. Vyötäröresorin sisään oli tarkoitus laittaa leveää kuminauhaa napakoittamaan, mutta koska sitä ei ollut, niin lisäillään sitten joskus jälkikäteen.

 Sitten toinen muodonmuutos. Tylsästä, rasvatahraisesta Henkka-Moukka paidasta....

 ...suosikki mekoksi.

Hieno tuli, paidankaan ei enää tarvitse homehtua kaapissa.

Moonika

 Siis mikä tää on? Jotain paperipussitaidetta?

 

Eeeeeei, se on Moonika. 

Vanhasta koristetyynynpäällisestä ommeltu ja tuunattu ihanuus. 

Kassi!

Kuviot painoin askarteluista ylijääneitä "kakkupapereita" hyväksikäyttäen. Ja muutaman kukkasen sisään ompelin viime kesänä virkkaamiani pitsikukkia.

Kas näin heiluu kassi ja kassi heiluu näin....

En ole vielä osannut päättää että tuleeko tää omaan käyttöön (meillä on kauppakasseja vaikka kuinka paljon, muttei yhtään näin hienoo... ei tätä voi kauppakassiksi ottaa, kirjastokassina tää olis kiva) vai laitanko virman sivuille myyntiin.

Kaulalappuja ja multaa kynsien alla

 Asiakkaalta lähtöisin tämä kaula(kuola)lappu idea. SurSurSurautellen firman puolelle myyntiin.

 Nepittämisen aloittaminen on aina niin tuskallista, mutta kun hommaan ryhtyy niin nopeasti tulee valmista.

Seikkailin tänään kukkien seassa. Minä en tiedä tästä viherpiiperryksestä mitään, joten ihan vain ulkonäön perusteella mukaani tarttuivat nämä yksilöt. Spreijasin nuo viimevuotiset kukkalootat uuteen loistoon ekaks ja sitten tökkäsin kukat niihin. -Katsotaan miten monta päivää saan pidettyä nämä hengissä-

On kyllä tosi huonoja kuvia, mut se ei liene mitään uutta.

Kierrätys mekkonen

Pari postausta sitten esittelin kirpparilöytöjä. Siellä vilahti myös v.sini-valkoinen nanson trikoohame. Minä en moista osaa pitää päälläni (lähinnä väreistä johtuen), joten muokkasin siitä lapselle mekon.

 Saumurilla sivusaumasta reilu kavennus, ihan vaan mututuntumalla.

 Ylijääneestä kankaasta henkselit.

Pröystäilin ja väkräsin myös pienen rusetin ryntäille ja siinä se oli! Oliks vaikeeta?

Tytölle kelpaa. Ehkä hitusen löysemmäks ois voinu tuon yläosan jättää, mutta eipä tuo oo näyttänyt vaivaavan.

Päivän projekti

Asiakkaan toiveesta kasa hoitoalustoja kuljetuspussukoineen. Oli muutes kiva hurautella!

Enkelini Alma ja muita kertomuksia

Eilen iski pakonomainen himo päästä näpräämään ompelukonetta ja pieniä kangastilkkuja. Aikani nyhrättyäni syntyi Alma.

 Alma on leikelty pienistä kangastilkuista silmämääräisesti, ilman kaavoja ja sen suurempia suunnitelmia.

 Almalle ommeltiin myös henkselihame, ettei olis niin alaston olo.

 Kenenhän luo Alma pääsee elämän ihmeitä ihastelemaan?

 Sitten ihan totaalinen hurahdus: kirppikset! En tiedä miksi vasta nyt, mutta tänä keväänä se iski. Kirpparibuumi. Vaikkas mitä olen löytänyt.

 Nämä molemmat on minulle just sopivia, mutta tod.näk minun pitää ne muokata lapsosille sopiviksi, koska eihän se niin voi mennä että vain vanhin saa uusia vaatteita ja muut jää ilman. Tuo Nanson trikoomekko maksoi 0,75€ ja voin väittää et on ihan iskemätön...

Miula on kirppareilla sellainen 2€ sääntö ja se on tosi kova kun puhutaan täkäläisistä kirppareista. Eli jos joku tuote on kiva ja maksaa max 2€ niin se lähtee mukaan, yli 2€ maksavat "ihan kivat" vaatteet jäävät hyllyyn. Jos joku vaate/tuote on aivan huippu, mutta maksaa yli 2€ niin sitten pähkäillään että otetaanko vaiko eikö... Tänäänkin jäi kirpparille kasa ihania 6€ prinsessamekkoja, mutta.... 

Näistä yllänähdyistä tuotteista yhdet lasten sammarit maksoi 2,5€, muutoin kaikki on "säännön" mukaisia ostoksia. Kallein ostokseni on 6,5€ Harry Potter kirja.

TestiPipa

WAROITUS: Seuraava postaus sisältää kuvia joita ei suositella ihmiskunnan silimilöille katseltavaksi.

Ompelin itselleni pipan. Tarkoitus oli testata paria uutta kujetta pipoloihin: rypytystä ja laskostettua pipahuippua. Hah, ette ikuna usko, mutta onnstuin molemmissa ENSIYRITTÄMÄLLÄ!!!!! Siis minä, ja ensiyritys, uskomatonta!

Tästä lopullisesta versiosta jätin rypytykset pois. Tarkoitus oli saada aikaan sellainen timmi, pyöräilykypärän alle just passeli pipa. Sellanen tästä sit tulikin, tosin varmaan pitää tosta pipan mitasta reilusti lyhentää. Ja sit ne kammottavat kuvat! Silmät kiinni viimestään nyt!

 Kuinka monta kuvaa pitää itsestään räpsiä, että käsittelyn avulla edes jostain niistä saa ehkä jotenkin julkaisukelpoisenversion??? (vastaus: liian monta)

 Enks oo aika gangsta?

No ei se menny ihan niin huipusti mitä teille hehkutin, mutta siis come on: Ei reikiä!!!!!

Ja kankaana tässä on käytetty vanhaa, pieneksi jäänyttä paitaa.

Elossa ollaan!

Hellou kaikille ja mukavaa kesän odotusta!
Kotvanen on kulunut edellisestä postauksesta. En tiedä miksi, mutta jostain syystä on vaan tullut pidettyä luovaa taukoa bloggaamisesta. Kuten aina, into on hirmuinen, mutta edelleenkin ne työt haittaa harrasteita ja lottovoitto karttelee minua kuin ruttoa.

Tässäpäs viimeaikojen juttuja.



Tämän käsipussukan ompelin jo useampi kuukausi sitten. Halusin testata omaa kaavaani ja hyvin pelitti. Ehkäpä pari pykälää isompi ja taskullinen pussukka olisi kuitenkin enemmän minun mieleeni, joten tämä saa kodin varmaan jonkun pienemmän tytön hoivasta. Kankaana jotain ikean puuvillaa, josta aikanaan hamoset likoille ompelin ja on muuten ollut kestävää!



Veljen vaimo heitti idean kuolalapuista ja niitä testailin ihan tässä justiinsa (en juu itselleni). Näistä pari lähtee tyttöjen serkulle testiin.



Minulla on kamala kasa kankaita, joille en ole oikein käyttötarkoitusta keksinyt. Pari viikkoa sitten näin taasen jossain blogissa ihania kangaskoreja ja siitä se idea sitten lähti.



Näitä syntyy varmasti lisää.