Tänään sain sen viimein katsottua, dokumentin josta on paljon kohistu. Pitkästä aikaa elokuva, jonka jaksoin mielenkiinnolla katsoa alusta loppuun, järkyttyneenä ja pahoinvoivana. Jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen teki mieli käydä oksentamassa. Karua ja julmaa todellisuutta kaikille meille, jotka olemme onnellisesti saaneet kasvaa pumpulin ympäröivinä. Tämä on elokuva, jonka eteen tulen omat lapseni aikanaan istuttamaan. Kyllähän näitä "narkkeja" näkee ja heidän elämästään kuulee ja lukee juttuja, mutta kun se ensimmäisen kerran läväytetään silmien eteen sellaisena kun se on, se vain hätkähdyttää ja riipaisee. Elokuvan aiheuttamat reaktiot olisivat varmasti olleet kohdallani toisenlaiset jos tässä olisi näytetty kuusikymppisiä alkkiksia, niin se vaan menee, nuorissa näkee tämän maan tulevaisuuden, eikä se ole kaunis.
Tämä on elokuva jonka toivoisin jokaisen päättäjän joutuvan katsomaan. Heidän elokuvan aiheuttaman ahdistuksensa määrän voisi myös tavalla tai toisella mitata ja haastatella välittömästi elokuvan jälkeen. Tämän jälkeen tulokset voitaisiin julkaista suurimmissa lehdissä kiitos. Mikäli näin tapahtuu, lupaan minäkin seuraavan kerran tehdä suuren velvollisuuteni ja antaa ääneni sille, joka sen ansaitsee, ensimmäistä kertaa elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti