RuutiNuttunen eli Unsku

Siskon pojalle ompelin tällaisen RuutiNuttusen eli Unskun eli Unirätin.



Ja toisella puolella kaara.
Materiaalina Velour, aplikoinneissa osa trikoota ja satiininauhaa kyljessä.

VauvaKortti

Pitkästä aikaa korttiaskartelu.
Tämä siskon perheelle pienokaisen syntymästä onnittelemaan.

Pohjapaperin pihistin lasten askartelutarvikkeista, varpaiden kuva jostain kotiin tulleesta mainoskirjeestä, varvaskuvan alla olevan paperin värjäsin leimausmusteella, satiinia nurkkaan ja kalvoperhonen liihottelemaan.

Olen todella tyytyväinen, mie ja paperit kun ei yleensä tulla ollenkaan toimeen keskenämmö.

Vauvan tossut

Siskon pienelle pojalle halusin kokeilla tätä tossumallia.
Puikot kilisemään ja nopeasti valmista tuli.

MUTTA minun tekeleeni mittasuhteet olivat hieman kummalliset. Näistä tuli pitkät ja kapeat. Todennäköisesti syy oli lanka- ja puikkovalinnassa. Ohjeen tossut on neulottu Nallesta ja minä käytin 7 veikkaa, ja puikotkin olisivat varmaan saaneet olla asteen isommat.

Oppia ikä kaikki.


Söpöiltä ne silti näyttää, vaikka eivät olleet mitenkään istuvat lapsen jalkaan.

Uusia kujeita

Päätin ottaa sanonnan "Uusi vuosi, uudet kujeet" ihan tosissaan tänä vuonna.

Tänään otin ensikosketuksen uuteen harrastukseen ja täytyy sanoa että rakastuin siihen heti: Lumikenkäily.


"Tuolta mie tulin"




"Ja tuonne mie menin"


"Ja mukavoo oli"

Amigurumini mun

Tottakai, minä myös kun kaikki muutkin kerran! Ensimmäinen amigurumini valmistui. Ja tiedättekös mitä?? Tähän jää koukkuun!



Siis mikäs sen hienompaa kuin virkkaaminen, tulosta syntyy nopeasti, jämälangat kuluvat ja lapset tykkää!



Pieni käärme veikeä
Koukku 3,5
Lanka: Novita Puro



KisuMisu
Koukku 3,5
Lanka: 7 veljestä

Pieni potenssipuoti

Kaksi pian 80 vuotiasta vanhaa piikaa.
Uusi komea naapuri.
Mitä siitä seuraa?
- Postimyynti firma

Elämä voi muuttua jännittäväksi vielä kasikymppisenäkin.
Ihanan lämmin kirja. Ei turhaa kiemuraa ja koukeroa.
Tästä tuli hyvä mieli.
9+

Onnen tunti

Ensimmäinen joululahjakirja luettu. Härkösen Onnen tunnin parissa aika meni kuin siivillä. Kirja kertoo vanhemmuudesta, sijaisvanhemmuudesta, äidin omista kasvukivuista. Erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirja. Annan tälle teokselle paljon kiitosta sen rehellisyydestä, toki tässäkin oli sellaista lässyn lässyn diipadaapaa, mutta koska kirja on fiktiivinen, se lienee silloin myös sallittua. Härkösen teksti on suoraa ja kaunistelematonta. Kirja kertoo paljon sellaisista tunteista joita varmaan ihan jokainen äiti arjessa kokee.

Kirjalle annan arvosanaksi 9+