Pikkupeikko takkutukka

Näitähän piisaa. Tällä kertaa erä peikkovaippoja, sivuneppi sellaisia. :)

Kun rakkaus ei riitä

Jenny Lexhed on kirjoittanut kirjan, joka tempaisi minut mukaansa ensimmäisistä sanoista saakka. Kirja kertoo, mitä elämä voi olla erityislapsen kanssa ja kuinka lapsiperheen arki muotoutuu sen mukaan. Jotain jäin kaipaamaan tähän. Kirja eteni ehkä liian rivakkaan ja välillä taas pysähtyi mitä kummallisimpiin kohtiin. Silti, hieno kirja maallikoille autismista ja sen vaikutuksesta perheeseen. 8+

KIITOS!

Ensimmäistä kertää blogi"urani" aikana minulle on myönnetty tunnustus. Kiitos Merith!

Tunnuksen saajan täytyi kertoa 7 asiaa itsestään, joita muut eivät vielä tiedä. Se lienee melko hankalaa mutta yritetään!

1. Inhoan lankojen päättelyä, kankaan leikkaamista ja kaavojen piirtämistä
2. Minulla on ollut kaksi lävistystä, ei ole enää!
3. Tyttäreni 5v kertoi männä iltana "Äiti, olet joulukinkku"
4. Yhdessä varpaankynnessäni on vielä kesäistä kynsilakkaa.
5. Kärsin näemmä tänä syksynä kovasta väsymyksestä
6. Inhosin maastopyöräilyä niin kauan, kunnes mieheni onnistui huijata minut lajin pariin
7. Nukun aina kyljellään

RinnaHaa

Kuten niin usein, olen taas istunut koneen äärellä ja ommellut vaippoja. Viimein on RinnaHaa sivuneppivaipat saatu muokattua ja kehiteltyä myyntikuntoon...



Ja näitähän voi ostaa minulta
http://rinna-haa.blogspot.com/

Tai täältä http://www.sadette.fi/

Littlest Pet Shop

Ei minulla ole mitään hajua nykyajan trendeistä. Esikoinen on joskus puhunut petsopeista, joten viimein googlasin ja löysin aikas hauskan näköisiä pikku elukoita. Kotona pidetään sairastupaa yllä, joten ajattelin aikani kuluksi vähän treenailla kankaanpainantaa. Koska meiltä ei löydy yhtään "petsoppii" niin päädyin painamaan tytön paitaan moisen kuvan.

Ensiksi likka oli, että PLÄÄÄÄH, en haluu. Hän ois halunnut juhlapaitaan virtahevon tai sarvikuonon kuvan. Mutta kun kuva alkoi askel askeleelta muuttua jonkin näköiseksi, oli tyttö myyty.

Entäs äiti sitten? Ihmeen hyvin tämä onnistui. Tosin mustalla värillä löträsin hieman varomattomasti ja niinhän siinä kävi, että pikkuisen pandan silmäripset lövähtivät omituisen näköisiksi. Niitä jälkikäteen tussilla yritin parannella. Violetista väristä tuli myös liian haalea, olisin halunnut sen olevan kirkas, mutta ei minulta löytynyt sellaisia värejä millä olisin parempaan tulokseen päässyt, joten tähän oli tyytyminen...

Mitäpä minä muuta..

kuin vaippoja, vaippoja ja vielä vähän vaippoja......

Romupussiin, eiku.... Lelupussiin kurkistaa, tillin-tallin-tömpsis!

Lasten lelut...
Ne ovat niitä huomaamattomia juttuja siellä lattian rajassa. Ne on niitä joiden päälle polkaiset aina silloin tällöin, vähintään kolmesti päivään. Ne on niitä, joita vahingossa potkaiset sillä kriittisellä hetkellä kun olet vauvan saanut unille. Ne on niitä, jotka eivät vaan ikinä löydä takaisin oikealle paikalle... vai voisivatko ne kuitenkin löytää paikkansa?

Mene ja tiedä. Meillä on näitten rojujen leviämisen ehkäisyksi käytetty konsteja jos jonkinlaisia. Meillä on viisi isoa muovilaatikollista leluja, joista vaan yksi kerrallaan on käytössä. Silti sitä tavaraa on joka paikassa! No nyt otetaan käyttöön roju... eiku... lelupussit. Yhdessä pussissa on yhdenlaisia leluja. Niitä lelupusseja olenkin sitten tänään ommellut...


Ihan perus puuvillaa, kuvat on verhokangas jämistä.. Nauhana tässä jotain kastejuhlien takaista satiininauhaa kolmen vuoden takaa, muissa työpaikalta saatua, jotain, en tiedä mitä.. :D


Pussi poikineen. Yksi sisältää junaradan, toinen duplot, kolmas legot, neljäs little people sarjaa ja viides muumitalon tavaroita.. Niin ja nämä siis niitä jotka tänään löytyi lattialta. Lattialla on vielä parin pussin verran tavaraa ja niissä neljässä muussa muovilaatikossa on roinaa hurumykket. Valitettavasti taitaa kankaat loppua kesken. Tuo ympyrä pussi on tehty keittiöverhon jämistä, on riittävän napakkaa kangasta läjälle junaradan osia.